Pääkirjoitus 12.1.2011

Marja Rautanen

Uusilla luottamushenkilöillä vaativia tehtäviä päätettävään

Uusilla kirkkovaltuutetuilla ja seurakuntaneuvostojen jäsenillä on edessään mielenkiintoinen aika. He joutuvat isojen muutosten keskelle. Tärkein niistä on Tampereen seurakuntien rakennemuutoksen vieminen läpi.

Tässä vaiheessa pallo on jälleen hiippakunnan tuomiokapitulilla, joka sai ennen joulua seurakuntayhtymältä vastauksen selvitysmiesten ehdotukseen uudeksi seurakuntajaoksi. Yhtymä pysyi vastauksessaan kannalla, jonka mukaan seurakuntia pitäisi jatkossa olla neljä suomenkielistä ja yksi ruotsikielinen seurakunta.

Rakenneratkaisun jälkeen selviävät myös johtamisjärjestelmän muutokset sekä se, kuinka paljon henkilökuntaa yhteisistä työmuodoista ja tukitoiminnoista siirtyy kirkkoherrojen alaisuuteen seurakuntiin.
Kapitulin ei toki tarvitse ottaa pohjaksi sen paremmin selvitysmiesten kuin yhtymänkään esitystä sellaisenaan.

Tässä vaiheessa seurakunnillakaan ei ole mahdollisuutta enää vaikuttaa asiaan. Lopullisen päätöksen tekee kirkkohallitus. Kun lopullinen esitys julkaistaan, alkaa varsinainen työ, kun saatua päätöstä ryhdytään laittamaan käytäntöön.

Toinen iso asia on seurakuntayhtymän päätös vähentää työntekijöiden määrää vuoteen 2015 mennessä noin sadalla hengellä. Asiaa on jo valmisteltu siltä pohjalta, että ketään ei irtisanota. Talouden kehityksestä ja kirkosta eroamisista riippuu, miten tulevina vuosina edetään.

Vapaaehtoistyön teemavuosi

Euroopan unioni on nimennyt vapaaehtoistyön kuluvan vuoden teemaksi. Erilaiset teemavuodet tulevat ja menevät, mutta vapaaehtoistyön soisi saavan paitsi julkisuutta myös uusia vapaaehtoisia.

U:ssa on huomattu, ettei eri maissa vapaaehtoistyöllä aikaan saatavaa taloudellista panosta edes tiedetä. Suomessa tämä on laskettu. Minimipalkan mukaan laskettuna vapaaehtoiset tekivät viime vuonna työtä 2,5 miljardin edestä (HS 3.1.2011). Vapaaehtoistyössä on toki kyse aivan eri asioista, lämmön ja ystävyyden jakamisesta.
Teemavuoden valinnan ymmärtää, koska Euroopan väestö ikääntyy hyvää vauhtia. Tarvitaan siis uusia keinoja, jotta vanhukset, vammaiset ja muut apua tarvitsevat kohdataan aidosti välittäen.

Suomessa Tampere on eittämättä vapaaehtoistyön keskus. Mummon Kammari on ollut lippulaiva, mutta vapaaehtoistyötä järjestävät tahot ovat verkostoituneet ja sopineet, mikä yksikkö hoitaa mitäkin sektoria tai sairaalaa. Päällekkäisyyksiä ei synty, koska kaikkien panosta tarvitaan.

Vapaaehtoistyössä toteutuu vanha viisaus siitä, miten antaessaan saa. Ja monesti enemmän, kun osaa antaa.