Pääkirjoitus 6.4.2011

Marja Rautanen

Seurakuntalaiset ottivat kantaa

Luterilainen kirkko on viime viikot näyttäytynyt valossa, josta on selvästi luettavissa kirkon jakautuminen konservatiiveihin ja niihin, jotka ajattelevat täysin eri tavalla. Kun Älä alistu -kampanja alkoi, kirkko otti nopeasti arkkipiispa Kari Mäkisen suulla kannan asiaan. 

Moni tavallinen tamperelainen varmasti ihmettelee, miksi kirkko jatkuvasti kompastuu seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Ainakin tämä viimeinen hässäkkä oli ihan kotitekoinen, kirkon sisältä tullut kannanotto. Mutta suinkaan kaikki kirkolliset järjestöt eivät olleet tässä kampanjassa mukana.

Tätä kirjoittaessani muutamat seurakunnat ovat lähettäneet kirkkohallitukselle viestin, että se jäädyttäisi taloudellisen tuen antamisen niille järjestöille, jotka suhtautuvat kielteisesti naispappeihin ja homoseksuaaleihin. Aika näyttää, miten asia etenee.

Jokainen meistä muistaa, millaista on olla nuori. Se on hämmennyksen ja epävarmuuden aikaa. Oman identiteetin löytäminen vie vuosia. Jos nuori huomaa olevansa homo- tai biseksuaali, hänen on päästävä sinuiksi asian kanssa. Tähän tarvitaan vanhempien ja läheisten tukea ja hyväksyntää.  

Tutkimisten mukaan nuorella homoseksuaalilla on neljä kertaa suurempi mahdollisuus päätyä itsemurhaan kuin heteronuorella. Puheet siitä, että kristinusko pystyy auttamaan ihmistä muuttamaan pysyvästi seksuaalista identiteettiään, eivät saa monilta asiantuntijoilta vastakaikua. Tästä asiasta kirjoitti myös psykiatrian erikoislääkäri Reijo Laitinen Aamulehden mielipidesivulla.  (Usko ei muuta seksuaalisuutta, 29.3.2011).

Musiikista lepotaukoja

Kaikilla meillä on erilaisia tapoja rentoutua ja saada uusia voimia. Monille se jumppa, kävely tai  hiljaisuuteen hakeutuminen. Eri kulttuuritilaisuuksissa käymisen taitaa aika moni nimetä omaksi harrastuksekseen.

Musiikki hoitaa ihmistä monella tavalla. Mieli rauhoittuu, ja voimme ikään kuin kanavoida omia tuntojamme musiikkiin. Hyvä olo jatkuu vielä konsertin loppumisen jälkeenkin.

Marian ilmestyspäivänä Pikkupalatsissa oli yhdistetty konsertti ja Naisten Pankin tilaisuus. Palatsi oli täynnä väkeä. Kiitos jälleen rouva Leila Parhankankaalle, joka lämpöisenä emäntänä teki iltapäivästä meille kaikille juhlahetken. Onneksi Tampereella on myös paikka, joka jo sisänäkymällään sulkee sisäänsä.

Konsertin musiikista vastasivat Vokaaliyhtye Lumous ja Fioretto Ensemble. Olimme kohta  

keskiajalla, Pyhän Birgitan kanssa matkalla Santiago de Compostelaan. Vanhat soittimet, laulu ja tanssi ruokkivat meitä.