1.2.2012

Marja Rautanen

Päätöksestä
muutokseen

Tampereen seurakuntien rakenneratkaisun työstäminen on ollut eri osapuolille pitkä ja uuvuttava aika. Kun kirkkohallitus päätti 24. tammikuuta, että Tampereelle tulee neljä suomenkielistä ja ruotsinkielinen seurakunta, suuri osa niin luottamushenkilöstä ja työntekijöistä sai heille mieluisan päätöksen.

Asiasta käytiin kirkkohallituksessa tiukka äänestys. Kirkkohallitus totesi, että Tampereen hiippakunta on harkinnut asiaa siksi perusteellisesti, että tältä pohjalta voidaan tehdä myös lopullinen päätös.

Henkilöstölle pidettiin tiedotustilaisuus heti päätöstä seuranneena päivänä. Muutos koskee jokaista työntekijää, mutta irtisanomisia ei ole tiedossa. Samalla kuulimme, millaisin askelin kuluva vuosi mennään. Vuoden 2013 alussa olemme jo uusissa seurakunnissa.

Miksi Tampereella sitten päädyttiin tähän seurakuntien lukumäärään? Syitä on monia. Tampereella on hyvin erikokoisia seurakuntia, joista pienempien on miltei mahdoton tulla toimeen talousarvioista saaduilla määrärahoilla. Näin ei voida jatkaa eteenpäin.

Neljän seurakunnan mallissa kaikki seurakunnat ovat tarpeeksi suuria. Näihin isoihin yksiköihin valikoituu myös monenlaista osaamista. Isommissa yksiköissä syntynee myös uusia hankkeita ja avauksia.

 
Iso uudistus on myös luoda ne noin 15 lähikirkkoa, joissa paikallinen seurakunnallinen elämä versoo. Neljä kirkkoherraa on hallinnollisia johtajia, joiden tehtävänä on luoda lähikirkoille
hyvät eväät tehdä työtä.

Seurakunnissa on jo aloitettu muutostyön suunnittelu ja toteuttaminen. Töitä joudutaan tekemään paljon, mutta nyt tiedämme millaiseen seurakuntayhtymään olemme menossa. Parempaa kohti.

Kultaiset vuodet –
miten nopeasti
ne kulkivat

Katselen isääni, kun hän ottaa keittoa suuhunsa. Keskittynyt ilme kertoo, että ruokailu on tärkeä hetki samanlaisten päivien ketjussa. Syömiseen kuluu aikaa, mutta sillä ei ole väliä. Kohta 92-vuotiaalla on aikaa.

Seinällä on valokuvakollaasi, jossa on eri vuosikymmeninä otettuja kuvia. Olemme tehneet kollaasin sen vuoksi, että isäni voisi muistaa asioita vuosikymmenten takaa. Pieni huone hoitokodissa ei paljoa virikkeitä anna.

Näissä kuvissa isäni on miehuutensa voimissa. Meillä, kuten muuallakin maalaistaloissa, tehtiin töitä aamusta iltaan.

Vanhempani halusivat, että lähdemme lukemaan, kuten silloin sanottiin. Tällaisista taustoista lähdimme opiskelemaan. Elämä oli edessä. Rahaa oli niukalti, mutta intoa sitäkin enemmän.

Nykyisin nuoret puhuvat ruuhkavuosista, kun lapset ovat pieniä. Samaan aikaan on huolehdittava toimeentulosta ja urasta. Monet perheet ovat ahtaalla.

 
Elämän toisessa päässä on samanlainen ruuhka-aika, kun me jo ikääntyneet lapset huolehdimme vanhemmistamme. Usein se merkitsee satojen kilometrien ajoa lapsuuden maisemiin. Vuorot ovat vaihtuneet, vanhempamme ovat lapsia jälleen.