Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21:15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10:57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17:42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15:08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22:28
Share |

23.5.2012

Marja Rautanen

Ystävyys on iso lahja

Tulevien viikkojen ja päivien aikana moni meistä onnittelee eri opinahjoista todistuksen saaneita. Pian tämän jälkeen nämä nuoret lähtevät kuka minnekin. Haikeus valtaa mielen monissa kodeissa.
Yksi ajanjakso perheissä on ohi.
Monilla meistä on muutamia hyviä ystäviä, johon voi aina ottaa yhteyttä. Ystävyys on syntynyt usein jo lapsuudessa. Vahvaa sorttia on jo koulussa alkanut kaveruus. Myös sisarukset säilyvät usein ystävinä läpi elämän. Mikäli sisarusten ystävyys rikkoutuu, sitä on vaikea saada ennalleen.
Ystävyys voi säilyä vuosikymmeniä, mutta se vaatii myös aktiivista yhteydenpitoa. Jos aina on niin kiire, ettei ehdi ottaa yhteyttä, voi yhtenä päivänä huomata olevansa yhtä ystävää köyhempi.
Kun tämän huomaa, voi olla jo liian myöhäistä parantaa tapojaan.
Ystävyys ja yhteydenpito saattavat loppua myös kuin molempien hiljaisesta tahdosta. Perheen paineet, työ ja myös edellisen sukupolven hoitaminen vievät kaikki liikenevät voimat.
Tämä jakso on monille vuosikymmeniä pitkä, kunnes lopulta huomaa olevansa kotona puolisonsa kanssa tai yksin.
Tuossa vaiheessa alkaa myös kaivata uudelleen nuoruuden ystäviään. Oli tosi lämmittävää, kun sain yhtäkkiä eteeni viestin koulukaverilta, jota en ollut tavannut moneen kymmeneen vuoteen. Hän asuikin aika lähellä Tamperetta. Ei aikaakaan, kun hän tuli jo tapaamaan minua. Moni muukin tuttavani on kertonut samaa. Eläkeiän lähestyessä alkaa miettiä mennyttä elämäänsä.
Nykyisin tiedonvaihto on helppoa vaikka toiselle puolelle maailmaa. Paljon vaikeampaa on uskaltaa ottaa yhteyttä läheiseen ystävään vuosikymmenten jälkeen. Eihän koskaan tiedä haluaako hän tavata kaveria monien eri elämäntilanteiden jälkeen. Toisaalta näissä asioissa harvoin pettyy.

Sinkkutalouksien
määrä kasvaa

Suomessakin yli miljoona ihmistä elää yksin. Se on häkellyttävän iso määrä viiden ja puolen miljoonan asukkaan maassa.
Tähän joukkoon mahtuu ihmisiä nuorista satavuotiaisiin. Jokaisen elämäntarina on ainutlaatuinen.
Monet nuoret ovat ikionnellisia, kun saavat ensimmäisen oman asunnon. Tämä on kuitenkin useimmiten väliaikaista, suurin osa nuorista avioituu jossakin vaiheessa. Elämään kuuluu sekin, että yksineläjäksi voi joutua kuolemantapauksen tai avioeron kautta.
Tutkimukset osoittavat, että moni sinkku kärsii yksin elämisestään. Yksineläjän tulotaso on alhainen, mikä kaventaa ihmisen mahdollisuuksia lähteä mukaan. Onnellisuuden kannalta tärkeitä ovat kohtuullinen toimeentulo ja hyvät ystävät. Jos näin ei ole, kannattaa uskaltautua tekemään jotakin sellaista, mitä ei ennen ole kokeillut.
Nautitaan kevään tulosta, lämmöstä ja toisten seurasta!