”Paras leiri ikinä”

Kirkkokansaa ekumeenisessa leirijumalanpalveluksessa. Piispa Seppo Häkkinen saarnaa. Kuva: Pirjo Silveri

Partiolaisten kansainvälinen suurleiri Kilke veti Hämeenlinnan Evolle yli 10 000 partiolaista.
Tampereelta osallistujia oli 650, melkein saman verran oli ulkomaisia vieraita.
Kuuden vuoden takainen Tarus Padasjoella jäi mieleen rajuista rankkasateistaan, kilkeläisiä hemmoteltiin ennätyshelteillä.
Yhdeksänpäiväinen leiri päättyi 5. elokuuta, mutta facebook-ryhmissä se tuntuu yhä jatkuvan. Eri puolilta maailmaa satelevat kommentit paljastavat, että Evolla koetut hetket kantavat kauas ja luultavasti kauan:

I miss kilke !!!!!!!!!!!
I had a fantastic week!
Shame it had to end
Thank you Kilke for a great time!! :D
Ikävä kaikkia uusia kavereita :(
Kilke oli paras leiri ikinä !! harmi vaa ku oli NIIN lyhyt ; D
Kilke oli aivan ihana♥ sain kyllä sitte pois mennessä itkeä koko ajan♥

Järjestäjäorganisaatiolle palaute kertonee, että tavoitteissa on päästy.
– Näin isolla leirillä kulissien takana tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Onneksi monet ongelmat jäävät leiriläisiltä piiloon. Aina on myös jotain, mikä ei yksittäisen osallistujan näkökulmasta tunnu kivalta. Leirin aikana voi olla kurjiakin hetkiä, mutta jos ne jäävät positiivisten varjoon ja kokemus kokonaisuutena plussan puolelle, silloin olemme onnistuneet, kiteyttää Kilkkeen henkilöstöjohtaja Harri Länsipuro.

www.kilke.fi
http://www.facebook.com/pages/Kilke/118629259998

Kävelyä vetten päällä? Sellaistakin yli 15-vuotiaat leiriläiset saivat kokeilla. Juoksu vesipallossa osoittautui yllättävän rankaksi. Kuva: Pirjo Silveri

Hetki hiljaa partioaatteen talossa

Tampereen seurakuntien nuorisotyönohjaaja Maija Jauhiainen oli koordinoimassa partioaatteen talon toimintaa. Hänen mielestään kirkko näkyi ja kuului Kilkkeellä enemmän kuin aiemmilla suurleireillä.
Partioihanteitten mukaan rakennetussa, kahdeksan huoneen telttakylässä poikkesi yli 2 500 vierasta.
– Se on aika hyvin, koska kohde ei kuulunut leiriläisten varsinaiseen ohjelmaan. Leirillä oli koko ajan menoa ja melskettä, ja moni tykkäsi välillä hiljentyä ja olla kaikessa rauhassa itsekseen.
Esimerkiksi työhuone kuvasti ihannetta ”tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen”. Siellä saattoi harrastaa ilmastonmuutosongintaa tai lähettää postia Senegaliin. Keittiössä kannustettiin tarttumaan puikkoihin ja kutomaan nuttua vauvalle Etiopiaan.
Puutarhassa kävijä sai rakastaa ja suojella luontoa. Kellarissa mietittiin elämän tärkeitä asioita – rakkaus, perhe, raha, mielenrauha? – ja laitettiin niitä purkkeihin.

Koti-ikävä ei ehdi iskeä

Heti alkupäivinä Teiskapartion Tomi Matinlompolo, Markus Tarkkala ja Arttu Salmesvuori Terälahdesta kilkuttivat tulilaaksossa itselleen oman leirimuiston.
Metallin takominen tuntui mukavalta.
– Me ollaan rakennettu myös maja puuhun. Leirillä on hauskaa, koska täällä tehdään monipuolisia ja ihan erilaisia asioita kuin kokouksissa kololla, kolmikko arvioi.
Vain jonottaminen tuskastutti välillä.
– Iso leiri on hieno, kun on niin paljon porukkaa. Kaikki on suurta ja täällä tutustuu uusiin ihmisiin, tuumii Arttu Salmesvuori.
Edes koti-ikävä ei vaivaa, vai?
– No ei! Sellaista ei ehdi edes ajatella, koska on niin paljon tekemistä, ja illalla on niin väsynyt, että nukahtaa heti, terälahtelaiset tuumivat.

Vuoroin vieraissa käydään

Tampereen Lokkien lippukunnanjohtaja Leena Valta, 22, oli kevättalvella Suomen Partiolaisten järjestämällä 18–22-vuotiaitten leirimatkalla Himalajalla.
Kiirastorstaina retkikunnan 24 jäsenestä kuusi onnistui huiputtamaan 5 825-metrisen Baden-Powell Peakin, ensimmäisinä eurooppalaisina. Helsingin yliopistossa ravitsemustiedettä opiskeleva Valta kuului tähän kuusikkoon.
Suomalaisryhmän matkaohjelmassa oli vaativan vaelluksen lisäksi kehitysyhteistyöprojekti ja leireilyä Nepalin partiolaisten kanssa.
Nyt Kilkkeelle saapui Nepalista kuuden nuoren ryhmä, jota Valta vuorostaan luotsasi. Hän uskoo matkakokemusten molempiin suuntiin olleen yhtä eksoottisia ja ikimuistoisia.
– Vaikka vieraassa kulttuurissa tuli koko ajan vastaan paljon uusia asioita, ehkä parasta sittenkin olivat samanhenkiset kaverit, Leena puntaroi omaa reissuaan.
Nepalissa suomalaispartiolaiset osallistuivat kehitystyöhön esimerkiksi istuttamalla hedelmäpuita rinteisiin, sekä satoa tuottamaan että eroosiota ehkäisemään. Talvella ryhmä organisoi läppärikeräyksen ja vei lahjaksi saamiaan tietokoneita Nepalin partiolaisten käyttöön. Kyliin vietiin tuliaisiksi muutakin tarpeellista tavaraa.
– Lahjoittamishetket jäivät mieleen, koska suomalaisryhmässä naiset olivat vahvasti esillä. Vastaanottajat olivat aina miesjohtajia.
Nepalissa partio on kyllä avointa sekä tytöille että pojille, ja harrastukseen on helppo lähteä mukaan. Valta huomasi, että partion naisjohtajiin siellä törmäsi harvoin.
Kilkkeelle osallistunut nepaliryhmä näki Evolla, kuinka Suomessa sukupuolten välillä ei ole eroa.
– Toivon että vieraat vievät meiltä jotakin siitä ajatuksesta, kuinka partiossa naiset ja miehet ovat oikeasti samanarvoisia, Valta sanoo.
Hänen mielestään kansainväliset vieraat suurleirillä ovat tervetullut tuulahdus. Partioihanteen mukaisesti se rakentaa hyvällä tavalla ystävyyttä yli rajojen.

Pirjo Silveri